Rapatun julkisivun värittäminen


Rappauspintoja väritettäessä on otettava huomioon väritykseen liittyvien raaka-aineiden sekä väritettävän pinnan ominaisuudet. Tavallisimmat värittämistavat ovat:

  • värillisen laastin käyttö
  • värillisen laastin ja värillisten kiviaineiden käyttö tai
  • maalaus kiviaineisella maalilla.

Rappauspinnan maalaaminen ja värillisen laastin käyttö ovat nykyään tavallisimmat värittämiskeinot .Värilliset laastit tehdään tavallisesti kalkista, valkosementistä sekä kalkkikivestä tai dolomiitista. Peruslaasti on valkoista ja se värjätään alkaalin- ja ultraviolettivalon kestävillä väriaineilla. Raaka-aineitten oma värivaihtelu on otettava huomioon reseptejä tehtäessä, esimerkiksi kalkkikivilaadun vaihtuminen saattaa vaatia reseptien tarkistamisen. Alustan vedenimukyky on myös otettava huomioon, sementtiä sisältävissä laasteissa sementin kovettumiseen käytettävissä oleva vesimäärä vaikuttaa lopputuotteen värisävyyn. Jos pinnan värisävyn määrää värillinen kiviaines, kuten esimerkiksi rouhepinnoituksessa, käytettävän kivimurskeen oma värivaihtelu on tavallisesti melko vähäistä. Värillistä laastia käytettäessä on laastin ja rouheen värejä yhdistettäessä suositeltavaa tehdä mallipinta ennen lopullista värivalintaa.

Kiviaineisten maalien ryhmään kuuluvat:

  • kalkkimaalit
  • kalkkisementtimaalit
  • sementtimaalit ja
  • silikaattimaalit.

Kalkkimaalit voidaan sävyttää työmaalla, mutta helpointa on käyttää tehtaalla valmiiksi sävytettyjä kalkkimaaleja. Kalkkisementti- ja sementtimaalit ovat tehdasvalmisteisia kuivatuotteita, joihin työmaalla lisätään vesi. Veden annosteluun on oltava sama kaikissa sekoituserissä värivaihtelun välttämiseksi. Alustan esikastelulla voidaan varmistaa tasainen vedenimukyky, mikä myös pienentää mahdollisuutta värivaihteluihin. Silikaattimaaleja on markkinoilla kahta tyyppiä, kaksikomponenttinen työmaalla sekoitettava sekä yksikomponenttinen tehtaalla sekoitettu maali. Pohjustus- ja maalaustavat ovat jonkin verran maalityypistä riippuvaisia. Yhteistä molemmille silikaattimaalityypeille on se, että ne levitetään kuivaan alustaan.

Kiviaineisia maaleja ja pinnoitteita käytettäessä, värimäärittelyyn voi käyttää NCS-järjestelmää, mutta samalla on otettava huomioon värien luontainen vaihtelu. Suositeltavampi tapa on lähteä vakioidusta mallien avulla määritellystä värivalikoimasta, jota voidaan täydentää tarvittaessa erikoisväreillä. Koska värien sekoitus ei ole tietokonemaista toimintaa vaan kokemusta vaativaa työtä, se onnistuu parhaiten kontrolloiduissa tehdasolosuhteissa.

Maalaus- ja pinnoitusolosuhteiden vaikutus lopputulokseen

Ilman kosteus ja lämpötila sekä rappausalustan kosteus vaikuttavat oleellisesti rapatun pinnan pinnoittamisen onnistumiseen. Liian kuivissa olosuhteissa ja epätasaisesti imevällä alustalla pinnoituksesta tulee kirjava ja pinnoitteen tartunta alustaan jää heikoksi. Jos olosuhteet ovat märät, sementtiä sisältävissä maaleissa ja pinnoitteissa olevat vesiliukoiset alkaalisuolat kulkeutuvat rakenteen pintaan ja saostuvat vaaleaksi “härmeeksi”. Turvalliset pinnoitusolosuhteet sementtiä sisältäviä maaleja tai pinnoitteita käytettäessä on esitetty seuraavassa kaaviossa. Varjostetulla alueella pinnoitusolosuhteet ovat ongelmattomat. Käytännössä riskejä esiintyy kuumina aurinkoisina kesäpäivinä ja sateisina viileinä syksypäivinä. Tämä on syytä ottaa huomioon jo aikataulusuunnittelussa.