Kerroksellisessa rappauksessa laastikerrosten kapillaarisuuden tulee kasvaa ja tiiveyden vähentyä pohjasta pintaan mentäessä. Tämä takaa rappauksen kuivumisen kastumisen jälkeen ilman haitallisia kosteuskertymiä rakenteeseen. Yksikerrosrappauksissa tärkeintä on vedenläpäisevyyden lisäksi rappauslaastin ja –alustan yhteensopivuus ja vakioidut työmenetelmät. Koska rappaus on alustan ja laastien muodostama kokonaisuus, eri valmistajien tuotteiden yhdistäminen edellyttää yhteensopivuuden varmistamista.
By:n Rappauskirjassa on annettu suositeltavia laastiyhdistelmiä seuraaville rappausalustoille:
- vanha massiivinen tiiliseinä (uudelleenrappaus)
- uusi kylmä kuorimuuri poltetuista tiilistä tai kalkkihiekkatiilistä
- betoni ja betoniharkko
- karkaistu kevytbetoni
- kevytsoraharkko sekä
- vanha kalkkirapattu massiivinen tiiliseinä.
Suosituksissa on käytetty Rappauskirjassa määriteltyä merkitsemistapaa ja yksittäisen laastin koostumukselle on annettu hyväksyttävä vaihteluväli.
Kohdekohtaisissa suunnitelmissa on lisäksi otettava huomioon rappauspinnan ja työtavan asettamat vaatimukset. Käsittely-yhdistelmien periaatteena on se, että laastikerrosten ominaisuudet sopivat keskenään yhteen ja että rappauskerros on kokonaisuudessaan vettä läpäisevä.
Eri laastinvalmistajat ovat laatineet omia yhdistelmäsuosituksiaan ja laastinvalmistaja vastaa siitä, että ne vastaavat Rappauskirjan ohjeita.