Rakennustyömaan kuivattamista suunniteltaessa on oleellista tietää, mihin kosteustasoon kunkin rakenteen tulee kuivua, paljonko kuivattamiseen on varattu aikaa, mikä on rakenteen lähtökosteustilanne sekä mitkä ovat kyseisen materiaalin ja rakenteen kuivumisominaisuudet. Rakenteille kannattaa laatia edellä mainitut seikat huomioonottavat kuivumisaika-arviot.

Betonirakenteiden kuivumisaikaa arvioitaessa huomioitavia tekijöitä ovat:

• -tavoitekosteus (riippuu päällystemateriaalin kosteudensietokyvystä)

• -rakenneratkaisu (rakenteen paksuus, haihtumispinta-ala eli pääseekö kuivumista tapahtumaan yhteen vai kahteen suuntaan)
• -betonilaatu (vesisementtisuhde, maksimiraekoko, notkeus)
• -kuivumisolosuhteet (kastumisaika, lämpötila, ilman suhteellinen kosteus)

Kuivumisaika-arvioita verrataan suunniteltuun toteutusaikatauluun. Esimerkiksi hyvin laaditusta yleisaikataulusta saadaan riittävällä tarkkuudella laskettua, paljonko rakenteelle on aikataulussa varattu kuivumisaikaa ennen päällystystyöhön ryhtymistä. Kuivumisen katsotaan alkavan siitä, kun lisäkosteuden pääsy rakenteeseen estyy ja kohteessa on riittävästi lämpöä (vähintään 10°C). Mikäli rakenteiden arvioitu kuivumisaika muodostuu aikataulussa varattua kuivumisaikaa pidemmäksi, valitaan menettelytavat aikataulussa pysymiseksi. Kuivumisaika-arvioiden perusteella määritetään, millaiset olosuhteet kohteeseen tulee luoda, jotta kuivumista tapahtuisi tavoiteaikataulun mukaisissa puitteissa.

Kosteuden poistumiseen rakenteista vaikuttavat merkittävästi lämpötila ja rakennetta ympäröivän ilman suhteellinen kosteus. Betonirakenteiden kuivumisen kannalta ilman suhteellisen kosteuden tavoitteena pidetään 50 % ja lämpötilan tavoitteena vähintään +20°C.

Ilman kosteuden vaikutus kuivumiseen

Ulkoilman kosteussisältö, sisäilman kosteuslisät sekä lämpötila vaikuttavat siihen, mikä on sisäilman suhteellinen kosteus. Betonirakenteiden kuivumisen kannalta tavoitteena pidettävä 50 % sisäilman suhteellinen kosteus edellyttää lämpötilaeron saamista sisä- ja ulkoilman välille. Niin kauan kuin kohteessa ei ole lämpö päällä sisäilman suhteellinen kosteus on samaa luokkaa kuin ulkoilman ja usein jopa korkeampi. Kesäaikaan lämpötilaeron saaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin talvella ja siten myös sisäilman suhteellinen kosteus on kesäaikaan vaikeampaa saada alhaiseksi.

Mikäli rakenteiden kuivatusaika ajoittuu loppukesään, jolloin ulkoilma on kosteaa ja lämmintä, sisäilman suhteellista kosteutta voidaan laskea käyttämällä koneellisia kuivaimia (ilmankuivaajat, kosteudenkerääjät, kosteudenerottimet). Ilmankuivaajien käyttö edellyttää, että kuivatettava tila on suljettu tiiviisti, jotta ulkoa tulevan ilman määrä voidaan minimoida ja toiminta kohdistuu rakenteista haihtuvan kosteuden poistamiseen. Myös kuivaajia käytettäessä rakenteen lämpötilan tulee olla lähellä + 20°C:ta.

Lämpötilan vaikutus kuivumiseen

Lämpötilan nostaminen on tehokkain tapa nopeuttaa rakenteiden kuivumista. Sisäilman lämpötilaa nostamalla saadaan paitsi ympäröivän ilman suhteellinen kosteus laskemaan (jolloin sen kyky vastaanottaa kosteutta kasvaa), myös rakenteiden lämpötila nousemaan. Lämpötilan nousun myötä useimpien rakennusmateriaalien huokosrakenteessa vesihöyrynosapaine kasvaa ja kosteutta siirtävät voimat kasvavat. Eli mitä lämpöisempää rakennusmateriaali on, sitä nopeammin kosteus siitä poistuu. Useimmissa tapauksissa betonirakenteen riittävän nopea kuivuminen edellyttää vähintään +20°C:n lämpötilaa. Lämpötilan noustessa +25… 30 °C:een kuivuminen nopeutuu merkittävästi. Tätä korkeampi lämpötiloja käytetään lähinnä vesivaurioiden pikakuivatuksessa. Rakenteita lämmitettäessä on syytä huomioida, että esimerkiksi nuoressa betonissa korkeat lämpötilat voivat aiheuttaa halkeilua ja lujuudenkatoa. Myös työskentelymukavuus voi heiketä lämpötilan noustessa yli 27°C asteen.