Jälkihoidon tarkoituksena on varmistaa betonin lujuudenkehitys ja estää betonin pinnan liian nopea kuivuminen. Jälkihoitotoimenpiteet sekä niiden aloitusajankohta ja kesto ovat rakenteesta, sen koosta ja muodosta, siinä käytetystä betonista sekä sitä ympäröivistä olosuhteista riippuvia. Näin ollen kulloinkin soveliaimman jälkihoitomenetelmän valinnan tulee perustua kaikkien vaikuttavien tekijöiden tuntemiseen.

Betonin kutistuminen on vastoin yleistä luuloa lähes riippumaton jälkihoitoajan pituudesta. Kun jälkihoito lopetetaan, betoni kutistuu veden haihtumisen seurauksena (kuivumiskutistuminen). Kuitenkin mitä pitempään esimerkiksi laattarakennetta jälkihoidetaan sitä paremmat edellytykset sillä on kestää kutistuman aiheuttamat jännitykset. Jälkihoidolla turvataan siten etenkin betonin vetolujuuden kehittyminen. Hyvin jälkihoidetulla rakenteella on huonosti jälkihoidettua paremmat kovettuneen betonin ominaisuudet kuten esimerkiksi kulutuksenkestävyys ja tiiveys.

Jälkihoito tulee aloittaa välittömästi betonoinnin jälkeen, jotta halkeilu saataisiin minimoitua. Lyhin jälkihoitoaika on yleensä kolme vuorokautta, mutta pakkas-, kulutus- tai kemiallisen rasituksen alaiseksi joutuvilla rakenteilla sen tulee olla vähintään seitsemän vuorokautta. Jälkihoidon vähimmäiskestoaika on määritelty Betoninormit BY 50-ohjeessa rasitusluokkien mukaan.

Eri ohjeissa annettuja jälkihoitovaatimuksia voidaan joutua soveltamaan esimerkiksi rakenteen valmistustekniikasta johtuvista syistä. Seuraavassa on tarkasteltu jälkihoitomenetelmiä lähinnä betoniteknologiselta kannalta.

 

Betonipinnan jatkuva kastelu takaa betonin varmimmin kovettumisen vaatiman kosteuden. Plastisten kutistumishalkeamien estämiseen sitä ei voida käyttää, koska kastelu (sumuttaminen) voidaan aloittaa vasta, kun vesi ei enää huuhdo sementtiä ja hienoainesta pinnasta. Menetelmän haittapuolina on lisäksi sen vaatima suuri työmäärä ja soveltumattomuus talviolosuhteissa. Viileä vesi jäähdyttää betonipintaa ja voi näin synnyttää halkeilua aiheuttavia lämpötilaeroja.

Jos laatan betonoinnissa on käytetty normaalibetonia nopeammin kuivuvaa betonia ja tavoitteena on pinnan aikainen pinnoittaminen, jälkihoitona ei käytetä vesikastelua.

 

Betonipinnan peittäminen on huolellisesti suoritettuna hyvä jälkihoitomenetelmä. Pintaa ei tarvitse lisäkastella betonista haihtuvan kosteuden tiivistyessä muovin ja pinnan väliin, kunhan peittäminen vain on tehty mahdollisimman nopeasti valun jälkeen ja muovipeiton saumakohdat on teipattu tai muulla keinoin estetty tuulen puhaltaminen muovin alle.

Menetelmä estää plastisten kutistumishalkeamien muodostumisen, mikäli peittäminen tehdään heti valun jälkeen tai jo sen edistyessä. Usein kuitenkin betonipinnalle asetetut työstövaatimukset mahdollistavat peittämisen vasta niin myöhään, että halkeamat ovat jo ehtineet muodostua. Tällöin jälkihoito tulee aloittaa ns. esijälkihoitoainetta käyttäen.

Muovikalvolla peittämisen etuna on mahdollisuus suojata tuore pinta sateelta. Kun betonipinnalle ei lisäksi kerry vesikerrosta, kuivuminen pinnoituskosteuteen tapahtuu nopeammin. Tuuliset olosuhteet holvivalujen yhteydessä hankaloittavat tyypillisesti menetelmän käyttöä, samoin runsas jatkosterästen ja läpivientien määrä.

 

Nestemäisten ruiskutettavien jälkihoitoaineiden tarkoituksena on muodostaa betonin pinnalle lähes täysin kosteutta läpäisemätön kalvo. Niiden käyttö on tehokas jälkihoitomenetelmä, joka mahdollistaa jälkihoidon myös plastisen kutistumishalkeilun kannalta riittävän aikaisen aloituksen. Ns. esijälkihoitoaineita käyttäen jälkihoito voidaan vaikeissa olosuhteissa aloittaa jo betonin tiivistyksen ja linjaroinnin yhteydessä ja jatkaa sitä varsinaisilla jälkihoitoaineilla heti pinnan hierron jälkeen.

Koska aineiden tehokkuudessa on käytännön kokeissa havaittu olevan melkoisiakin eroja, on syytä varmistaa valmistajalta tai myyjältä ko. tuotteen ominaisuudet. Heti valun jälkeisen kosteuden haihtumisen estävän ruiskutettavan jälkihoitoaineen yhteydessä voidaan jälkihoidon onnistuminen varmistaa muovipeitolla tai käyttämällä tehokkaita betonin pintaan telattavia jälkihoitoaineita.

Jälkihoitoaineiden käytössä on tärkeää varmistaa myös se onko aine itsestään haihtuvaa vai joudutaanko se poistamaan mekaanisesti tartunnan varmistamiseksi, jos betonipinta käsitellään myöhemmin esimerkiksi maalauksella tai pinnoitteella. Parhaat jälkihoitoaineet haihtuvat 4-6 viikossa ja tätä ennen ne voidaan harjata pinnalta pois. Yleensä jälkihoitoaineet ovat värittömiä, jolloin jälkikäsittelemättömissä pinnoissa voidaan käyttää myös haihtumattomia aineita.